sunnuntai 14. syyskuuta 2008

THE ROOTS OF PUPU LIHAVISTO AND THE LEO BUGARILOVES, part IV

Pupu Lihavisto juhlii ylioppilaslakkiaisiaan lakitta - onko vuosi 1977 tai -78.

Oulussa järjestettävän Musiikin ja säveltäjien Oulu -projektin puitteissa on minullekin, Pupu Lihavistolle tullut muistelopyyntöjä liittyen seitkytluvulla virinneeseen musiikinharrastukseeni, joka elävöityi Untillo-yhtyeen merkeissä. Aluksi olin sitä mieltä, etten mokomassa porukassa ole koskaan mukana ollutkaan, mutta sekavat päiväkirjamerkintäni tältä ajalta kertoivat vallan muuta: olin mukana kohtalaisen sitoutuneenakin, vaikka kiire paariin ja pimujen perään olivatkin päähuolenani. Tässä stilisoidut vastaukseni Oulun viisaitten kyselyyn: näin sen näin, mutta oliko se näin? Saattoipa näyttää muista muulta ja musta tältä ...


Milloin ja kuinka yhtye perustettiin?
1976/1977 (?) Kauko Röyhkä, jota vielä silloin Väldeksi kutsuttiin oli aktivoija ja väsymätön organisoija, joka lähes puoliväkisin oli rekrytoimassa kaikkia mahdollisia tyyppejä lahjakkuudesta/lahjattomuudesta välittämättä mukaan bändiinsä. Halukkaita ei lopulta kuitenkaan kertynyt montaa ilmoittelusta ja spontaaneista kadulla ihmisen kimppuun -kyselyistä huolimatta. Mukaan tuli ennestään jo toisensa tuntevia Merikosken lukion kasvatteja ja anarkkinen toiminta alkoi vuonna 1976 musiikkiluokassa koulutuntien jälkeen musiikinopettaja Vesa Pentin siunauksella.
Millainen soittotausta jäsenillä oli?
- Kauko Röyhkä: itseoppinut kitaristi/basisti/ laulaja/lauluntekijä, joka kehitti oman
tekniikan ja tyylin. Pystyi suvereenisti vangitsemaan mielenkiinnon minimaalisellakin
teknisellä osaamisella. Todellinen dynamo ja innostaja, joka sai aikaan liikettä yleiseen flegmaattisuuteen.
- RukiVehr Paakinaho (myöhemmin mm. RukiVehr A. Kivi): kitaristi, joka itseasiassa loi Kaukon tulevan ensimmäisen LP:n useiden kappaleiden kitarakuviot Untillon ja Nartun eka vaiheen aikana. Kaukon kyynisen maailmankatsomuksen harmaa eminenssi. Rukihan se oli, joka mm. steppaili vittuillen Oulun kaduilla seitkytluvun puolivälissä, ennenkuin Kauko teki Steppaillen -biisinsä. Muistan, kun Ruki osti Roost -merkkisen vahvistimen, joka tuntui helvetin kalliilta: 4000 mk rahaa. Rukin tähtihetket odottivat Nartussa, esim. keikka Pellen lämppärinä Rattorissa on unohtumaton.
- Ilkka Laru: porukan tavallisin hahmo, rummut.
- Anori Karmio: ei soittotaitoja, mutta mukana meluamassa. Tiltzeitung -pienlehden
vaikuttajahahmoja.
- Pupu Lihavisto: soitteli pitkätukkaisena varhaisteininä pianolla Jelly Roll Mortonia ja Scott
Joplinia. Seurasi lähietäyydeltä Jonne-enon bändejä (mm. Kestapo, Topmost II, Jouko ja Kosti) ja mm. silitti Martti Innasen Gunnar-pässiä ravintola Kesälesken edustalla, diggaili Jorma Elovaaraa ja Mysteeni -kustantamoa, mutta vasta Kaukon innostamana alkoi sävellellä ja soittaa omia kuvioita ja kappaleita, jos silloinkaan.
Mikä oli yhtyeen linja, mitä musiikkia se soitti, ketkä olivat esikuvia?
Aluksi homma oli metelöintiä ja totaalista kaaosta, josta pikkuhiljaa alkoi erottua Kaukon tulevat hitit Dora ja Ihmisen paras ystävä. Myöhemmin, kun treenit olivat siirtyneet RukiVehrin vanhempien olohuoneeseen ja kellariin, muistan jonkun Pere Ubu -henkisen jammailun, edelleen raskaasti kaaoksen puolella. Jos Untillon musiikillinen linja ei koskaan kiteytynyt, niin ideologia kylläkin: Kauko aloitti keskiluokkaisuuden kritisoinnin ja RukiVehr oli suorastaan pelottavan
raivokkaalla ristiretkellä tavallisuuden puolesta taiteellisuutta ja vasemmistolaishenkistä piippu-ja-samettihousut -intellektualismia vastaan. Yhtyeen terävin ideologinen kärki siis pukeutui teryleenihousuihin ja kauluspaitaan ja sammarijalkaisena snobina tunsin olevani varsin kuumassa paikassa RukiVehrin ja Kaukon naureskellessa vaatteilla koreilulle ja hippimeiningille. Ideologian taakse syntyi Tiltzeitung -lehti omaksi äänenkannattajaksi. Tämä yllättävän menestyksekkääksi noussut pienlehti yritettiin jopa vallata kaupalliseksi julkaisuksi eräitten
oululaisten kulttuurityöläisten toimesta. Eräässä kahakassa päätoimittajaa lyötiin turpaan Rattorin edustalla.Esikuvia?Kauko ja RukiVehr olivat punkliikkeen innoittamia: koettiin, että kellä tahansa on mahdollisuus ryhtyä luovaksi taiteilijaksi, mistä osittain syntyi jonkinlainen
kulttuurivallankumouksen henki, ja vastustajat löytyivät vakiintuneen kulttuuriestablishmentin puolelta. Kuusrokissa käytiin seuraamassa tarkkaan Eddie & Hotrodsit ja Dr. Feelgood ja Pohjankartanon konserttisalissa mm. Kevin Coyne. Virtanen oli muistaakseni kova sana ja keikoilla nähty. Velvet Undergroundia, Wayne Countya, Pere Ubua, Captain Beefheartia, Robert Gordonia ja Suicideä kuunneltiin Peitsamoa ja Isokynää unohtamatta.
Missä yhtye keikkaili?
Untillo ei päässyt minun aikanani keikalle asti, muistaakseni. Ilmeisesti Pateniemen
työväentalolla oli joku keikka sikäläisen orkesteri Tiltin (?) ja Matti Mätä & SS:n (tulevat Pistepirkot) kanssa. Tämän voisi RukiVehr muistaa paremmin.Kuinka toiminta loppui?Untillo oli RukiVehrin ja Kaukon kannalta välttämätön verryttelyvaihe ennen Kaukon ensimmäistä Narttu -yhtyettä, johon Ruki tuli mukaan kitaristina, kyynisenä ideologina ja Kaukon uskollisena adjutanttina. Itse jäin Untillosta pois jo varhain, koska olin enemmänkin innostunut juoksemaan pimujen perässä ja istumaan ravintoloissa. Untillo muuttui Nartuksi, kun Kauko Ja Ruki löysivät Savilaakson rumpalikseen. Säilytin läheiset yhteydet Rukiin ja Kaukoon ja soittoinnostukseni elpyi myöhemmin 500 kg Lihaa merkeissä, samalla yhteistyöni Rukin kanssa kehittyi The Leo Bugarilovesissa. Kun Kauko 70-luvun lopulla lähti Turkuun opiskelemaan, testamenttasi hän siihenastisen Narttunsa Rukin ja minun niskoille lainaten bassokitaransa vavistimena käyttämänsä putkiradion ja työntäen vanhojen biisiensä demokasetin kouraani. Jonkin aikaa treenasinkin bassottelua ja biisejä, mutta pian RukiVehr kertoi muuttavansa Tampereelle opiskelemaan. Siihen loppui Oulun Narttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti