keskiviikko 4. tammikuuta 2012

PUPU LIHAVISTO MUISTAA: WHAT A FEELING

Ääärimmäisen vittumaista oli muinaisen The Leo Bugarilovesin keikkailun logistinen puoli näin keyboardistin kannalta. Viidenkymmenen kilon perussatsi ja parikymmentä kiloa oheiskamaa sekvenssereistä johtoihin. Raahausta koti- Oulusta, Kuopiosta, Vantaalta, Helsingistä, Veikkolasta tms. keikkapaikoille milloin minnekin. Ajokortittomana jouduin sumplimaan kydit, parasta oli kun mentiin Boss Gitarran mustalla Saabilla. Voi noita kitaristeja ja laulusolisteja; vapaita diivailemaan ja nipistelemään naisotusten pakaroita. Minä vaan raahasin kamoja, kokosin tai purin laitteistoja. Toista on nykyään olla keikkailemattomana ja kädet vapaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti